tiistai 15. syyskuuta 2009

Dressing appropriately

Washington on siitä erikoinen kaupunki, että täällä pukumiehiä kävelee vastaan päivittäin (ei, en minä valita, itse asiassa jokaisen tytön pitäisi saada asua alueella, missä Armaniin ja Hugo Bossiin pukeutuneet miehet kävelevät kodin ohi joka aamu). Se ei ole mikään yllätys, kun miettii, että luultavasti noin 80% kaupungin väestöstä työskentelee Capitol Hillillä (tai joissain muissa poliittisissa/juridisissa viroissa), mutta toisaalta jos tulee mistä tahansa muusta suomalaisesta kaupungista kuin Helsingistä, tähän ei ehkä ole tottunut ja muutos ympäristön pukeutumistavoissa herättää alussa mielenkiintoa, to say the least. Muutaman kerran olen jäänyt kiinni suoranaisesta tuijottamisesta, kun ohi on kävellyt pari erityisen hyvinpukeutunutta valtion virkamiestä (kyllä, myös puvuissa on eroja!). Jotta te rakkaat lukijat ette kuitenkaan pääsisi syyttämään minua suoranaisesta seksuaalisesta syrjinnästä, voin kertoa, että samaan tapaan vastaan kävelee naisia jakkupuvuissa ja korkokengissä ja minä katselen näitä naisia vähintään yhtä ihaillen - kuka koskaan sanoi, että amerikkalaiset eivät osaa pukeutua??

Kuten aina, tästäkin kolikosta löytyy kuitenkin toinen puoli. Siinä missä pukumiehet ja -naiset täyttävät luoteisen Washingtonin kadut maanantaista perjantaihin virastoaikoina (eli vähintään 8.00-19.00 - jep, täällä tehdään pitkää päivää), viikonloput ovat täysin toisenlaisen pukeutumisen aikaa. Diisiiläiset tuntuvat olevan ääripäiden ihmisiä mitä pukeutumiseen tulee: viikonloppuisin perinteinen amerikkalainen farkut/shortsit-lenkkarit-t-paita-huppari linja pitää pintansa, oli kyseessä sitten dinner, elokuva tai ostosreissu mallille. Amerikkalaiset rakastavat rentoja vaatteita (ehkä juuri sen takia, että töissä heidän oletetaan pukeutuvan parhaimpiinsa?) ja mukavuudesta ei olla koskaan valmiita tinkimään - muodikkuuden kustannuksella. Mietipäs hetki sitä, minkälainen käsitys sinulla on siitä, miten amerikkalaiset - vapaa-aikaansa viettävät amerikkalaiset - pukeutuvat? Niinpä, enough said. Reppu, lenkkarit, t-paita, sortsit ja englanniksi kuuluvalla äänellä kailottaminen ja siinä on prototyyppi amerikkalaisesta turistista. Kuvitelkaapas sitten hetki, millaista on asua puolen miljoonan sellaisen ihmisen kanssa?

Vastaus tähän on: ihanaa. Minä rakastan amerikkalaisten rentoutta, varsinkin pukeutumisen suhteen. Ehkä en ole koskaan tuntenut itseäni maailman muodikkaimmaksi Suomessa, mutta täällä saan kuulla jatkuvasti kommentteja kovin "eurooppalaistyylisistä" vaatteistani (whatever that means...), hiuksistani, jotka ovat monivärjätyt (sitä ei kai täällä harrasteta?) ja ylipäänsä eurooppalaisten sense of fashionistä, jota amerikkalaisilla ei kuulemma ole ollenkaan. Voisin ehkä yhtyä tähän, jos en olisi sitä mieltä, että minusta on vain ihanaa, että jokainen saa näyttää siltä, miltä haluaa, baariin voi lähteä hupparissa jos huvittaa ja meikata voi jos jaksaa/siltä tuntuu. Ja tottahan se on: amerikkalaiset kaupat ovat täynnä ehkä ei-niin-muodikkaita mutta sitäkin mukavampia vaatteita, jotka sopivat kaikenlaisille vartaloille, näyttävät ihan tarpeeksi siisteiltä päällä ja kestävät kaikenlaisen menon.

Koska Amerikka on suuri maa ja Washington DC vain yksi keskikokoista suurempi kaupunki itärannikolla, kahden valtameren väliin mahtuu jos jonkinlaista pukeutujaa. Täällä voi kyllä kipsutella korkeissa koroissa ja jakkupuvuissa kaikki päivät, jos haluaa (ja jotkut varmasti harrastavat sitä), mutta minulle huppari-farkut linja sopii paremmin kuin hyvin. Ja jos koti-ikävä iskee, Georgetownista löytyy joka tapauksessa H&M. Ehkä en ole ihan vielä valmis luopumaan eurooppalaiseta lookistani (en voi edes kirjoittaa tätä vakavalla naamalla, kertokaa joku minulle, että mikä on eurooppalainen tyyli - jokin muu paita kuin yliopiston printillä varustettu huppari??) ja joka tapauksessa kohtaan mieluummin Ralph Laureniin pukeutuneet virkamiehet jalkakäytävällä pukeutuneena johonkin vähän hienompaan kuin cut-offseihin ja t-paitaan, jonka rintamuksessa lukee I <3 DC or something equally lame.

3 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Entäs se pyjamahousuissa ovesta ulos lähteminen?!? Musta se oli kaikista kummallisinta. Mulle ei tulisi mieleenkään hypätä edes autoon pyjamahousuissa (vaikka tarkoitus ei olisikaan poistua siitä autosta mihinkään)... mieleen tulee ekaksi että jos vaikka joutuu kolariin. Mutta ainakin Pennsylvaniassa ihmiset tuli näytelmäharjoituksiin tai jopa ruokakauppaan pyjamahousuissa jos siltä tuntui! Ja sellaisissa jotka oli fleecestä ja joissa oli nalleja ja kuunsirppejä...

Onkos niitä näkynyt siellä päin?

Anonyymi kirjoitti...

Holla!

Amerikkalaisen tosiaan tunnistaa missä vaan - jurri tuon pukeutumistyylin takia!!! =D Eli kai se eurooppalainen tyyli on sitten ei-huppari-vaate. Pitääpä kai lähtee ameriikkaan asti ihan vaan, että kefrrankin saisi tuntea itsensä muodikkaaksi. =D

Anonyymi kirjoitti...

Ed. kommentti siis Tiinalta. Pitääpä hankkia nuo tunnukset.