500 channels and nothing to watch

Minä tykkään katsoa televisiota ja kenellekään, joka minut tuntee, se ei tule yllätyksenä. Siksipä ajattelinkin, että Amerikka, tuo Frendien ja Sinkkuelämän kotimaa, ei vaan yksinkertaisesti voi tuottaa pettymystä. I hate to break the bubble folks, mutta siltä pahasti näyttää, että suomalainen amerikkalainen televisio peittoaa alkuperäisen kymmenen-nolla. Amerikkalaiset keksivät hyviä (ja todella huonoja) sarjaideoita, joista suomalaiset sitten poimivat parhaat päältä, kun taas täällä yhtä hyvää sarjaa vastaa sata niin huonoa, että usko laatusarjoihin hiipuu heti kättelyssä. Amerikkalaiset vaativat laajaa tarjontaa ja sitä he myös saavat - laadusta viis. Täällä on kyllä jokaiselle jotakin: löytyy uutisia, urheilua, uskontoa, sarjoja, elokuvia, saippuasarjoja, realityä, sen sataa sorttia mainoskanavia ja jopa oma kanava joogalle ja astrologialle. Jokaisella alueella on omat kanavansa, on tiettyjä kanavia naisille ja tiettyjä miehille, tiettyjä historiasta kiinnostuneille, tiettyjä science geekeille. Kaikkina vuorokaudenaikoina amerikkalaiset tv-kanavat syytävät kaikkea päivänpolttavista poliittisista kysymyksistä "ota jeesus sydämeesi jo tänään" -tyyppisiin hurmoksellisiin käännytysohjelmiin, mutta juuri silloin, kun televisiota haluaisi katsoa, sieltä ei tunnu tulevan mitään. I wonder why that is ja uskon löytäneeni kysymykseeni vastauksen.

Amerikkalainen televisio on ennen kaikkea väylä mainostaa tämän maan 300 miljoonalle pikkukuluttajalle kaikkea moottoriöljystä botox-ruiskeisiin. Mainostettavaa on paljon, joten mainostaukoja on JATKUVASTI. Ja kun sanon jatkuvasti, tarkoitan kirjaimellisesti sitä, että kun eräänä päivänä Frendien mainostauolla poistuin joksikin aikaa television äärestä (kuvitellen, että mainostauko kestäisi ikuisuuden niinkuin täällä on tapana), palatessani takaisin sarja oli ehtinyt jo seuraavalle mainoskatkolle. Mistäkö tiedän, että kyseessä ei ollut sama mainostauko? No, olen nähnyt kyseisen sarjan kaikki jaksot niin monta kertaa, että huomasin kyllä, että välistä puuttui pari kohtausta, jotka oli siis näytetty kahden mainostauon välissä. Laskin kerran huvikseni montako mainostaukoa noin 22 minuuttia kestävän sitcomin aikana tulee ja kokonaismääräksi muodostui neljä. Siis NELJÄ???!!! Suomessa me valitamme sitä, että puolen tunnin sarjan aikana tulee yksi mainostauko, mutta en suinkaan liioitellut, kun sanoin, että täällä mainostaukoja on JATKUVASTI. Yleensä ensimmäinen tulee heti alkutekstien jälkeen, seuraava viiden minuutin päästä, sitä seuraava siitä viiden minuutin päästä ja viimeinen ennen viimeistä vitsiä. Kyllä, luit oikein. Arvatkaa vaan turhauttaako katsella mainoksia ihmemopeista, Macy's-tavarataloketjun alennusmyynneistä ja laajakuvatelevisioista usean minuutin ajan vain saadakseen huomata, että sarjaa oli jäljellä vajaa minuutti ja lopputekstit. Great. Niin ja by the way, sama pätee elokuviin - mainoksia tulee viiden-kymmenen minuutin välein, minkä takia olen lakannut katsomasta elokuvia televisiosta ja tyytynyt katsomaan niitä laittomasti netistä niin kuin kaikki muutkin järkevät ihmiset.

Kanavia on tosiaan ainakin se viisisataa, monissa kaapelitalouksissa enemmän. Alussa minä, tyhmä pieni suomalainen ajattelin, että ah ihanaa, niin monta kanavaa, kuinka ehdin ikinä tehdä mitään muuta kuin katsoa televisiota. Voi kuule, oikein hyvin. Voisin vaikka lyödä vetoa, että viidestäsadasta amerikkalaisesta kanavasta ehkä kolmelta tulee ohjelmaa, jota jaksaa edes joten kuten seurata ja hyvässä lykyssä yksi niistä on jopa ihan mukiinmenevä. Löytääksesi tämän yhden hyvän ohjelman sinun on kuitenkin kahlattava kaikkien noiden viidensadan kanavan läpi (olen lakannut tarkistamasta, että sattuisikohan televisiosta tulemaan tänään jotain hyvää, liian työlästä) ja loppujen lopuksi mainostauot turhauttavat niin nopeasti, että televisio menee kiinni sen yhden kohtalaisen ohjelman jälkeen ja jokainen järkevä amerikkalainen kävelee blockbustersiin (videovuokraamo) tai vielä parempaa, elokuvateatteriin ja ostaa dvd-bokseina lempiohjelmansa kaikki tuotantokaudet. Toisaalta en yhtään ihmettele, että amerikkalaiset katsovat keskimäärin 4-5 tuntia televisiota päivässä - pelkästään kanavien selaamiseen saisi kulumaan aikaa tuntikausia. Kyllä me suomalaiset sittenkin pääsemme helpolla.

Toisaalta, on amerikkalaisessa televisiossa hyvätkin puolensa. Greyn anatomian uusi tuotantokausi pyörähtää käyntiin vajaan parin viikon päästä, kun sitä Suomessa saadaan odotella pitkälle syksylle (hahaa, käännetäänhän vähän veistä haavassa!) ja täällä näytetään paljon hyviäkin ohjelmia, jotka eivät koskaan edes yllä kaukaiseen Skandinaviaan asti. Ja kai kaikkeen tottuu, mainoksiin ja kanavien ylitarjontaankin, kunhan vain pääsen sinuiksi paikallisen töllöttimen kanssa. Ja siihen voi aina luottaa, että jos televisiosta ei tule mitään, niin aikaa voi tappaa pelkästään etsimällä jotain katsottavaa. Kuka tietää, joskus voi törmätä johonkin elämäämullistavaan katsomiskokemukseen tai sitten ei. Ja siihen saakka, jostain pyörähtää aina kuuluviin "I'll be there for you" ja heti tulee kotoisa olo.