Got a sweet tooth?

Lähestyvän Halloweenin kunniaksi tänään puhutaan karkista, koska no, kuka ei pitäisi karkeista? Minä rakastan karkkia, period. Ja olen päättänyt, että ihminen, joka rakastaa karkkia, saa rakastaa sitä hamaan hautaan saakka. Se, joka joskus sanoi, että karkit kuuluvat lapsille ja teineille, ei tiennyt, mistä puhui. Muutaman ulkomaanvaihtokokemuksen saattelemana voin paljastaa teille järkyttävän epäkohdan: vain ja ainoastaan Suomesta saa kunnollisia karkkeja ja muu maailma ei tiedä, mitä se menettää. Suomessa ehkä parasta ovat Prisman tai Cityn pitkät irtokarkkirivistöt ja valitettavasti suhtauduin ennen irtistarjontaan huomattavasti pienemmällä antaumuksella kuin nykyään. Ennen pidin itsestäänselvänä sitä, että irtokarkkeja saa kaupasta kuin kaupasta aina, kun niitä tekee mieli (voi, kylläpä tulikin yhtäkkiä ikävä Makuunin irtokarkkeja!!!). Niinhän se on, että ihminen oppii arvostamaan asioita vasta sitten, kun menettää ne... Ja voin myöntää, että kaipaan Suomesta ehkä eniten irtokarkkeja (en siis laske kaikkia rakkaita ihmisiä koti-Suomessa, älkää pelätkö, en vaihtaisi teitä missään nimessä puolen kilon Candy King -säkkiin!).

Sitten päästään amerikkalaisiin karkkeihin. Ensinnäkin, täällä kaikki myydään jättisäkeissä, mutta kunnon karkkeja täältä saa kyllä etsimällä etsiä. Amerikkalaiset pitävät suklaasta, mutta minkälaisesta suklaasta? Hershey's on aivan kamalaa, M&M:t ovat kuin Smartieseja (ja kuka oikeasti tykkää Smartieseista??) ja paljonpuhutut Tootsie Rollit ovat kuin kumia pureskelisi. Ainoa suunnilleen syötävä suklaalaji on Reese's maapähkinäsuklaa, jota saa pikkukuppien muodossa, patukoina, levyinä ja pieninä Reese's Pieces -nappeina (kyllä, minä olen erikoistunut karkkeihin, se ei tule enää kenelläkään yllätyksenä). Peanut butter on kyllä maailman paras keksintö, kun puhutaan mistä tahansa makeasta (leivän päällä se on vähän outoa, tarttuu ikävästi kitalakeen ja maistuu vaan niin pähkinäiselle). Suklaan sisällä tai jäätelöön sekoitettuna se on taivaallista ja lievittää hieman Fazerin sinisen kaipuuta. Mutta ei siitä ole irtokarkkien korvaajaksi, se on todettava.

Mitä hedelmäkarkkeihin tulee, tässä maassa on oikeastaan turha edes puhua hedelmäkarkeista. Täältä saa omituisia pikkupusseja, joissa on vain yhtä lajiketta (onneksi ei kuitenkaan Hariboja, puolen vuoden Ranskan-vaihdon jälkeen en ole voinut koskea Haribon muovilta maistuviin karkkeihin, joita ei mielestäni saisi edes karkeiksi kutsua) ja karkeissa maistuu vain ja ainoastaan väriaine, ei oikeastaan mikään muu. Eri makuja on todella vähän ja jopa Twizzlersit (vähän Snören mansikkalakunauhaa muistuttavat lakunauhat) tuottivat minulle pettymyksen. Ongelmana on se, että lisäaineet maistuvat paikallisissa karkeissa liikaa ja jostain kumman syystä amerikkalaiset ovat erikoistuneet muunlaisiin herkkuihin kuin karkkeihin. Täällä mussutetaan joko suolaisia herkkuja (pitsaa, hampurilaisia, sipsejä, bageleitä, popcornia, you name it) tai jotain ällömakeita ja rasvaisia donitseja tai muita leivonnaisia. Karkit ovat kai todellakin lapsille varattuja ja sen takia niille ei löydy sopivaa markkinarakoa... Siinäpä vasta idea, voisin alkaa tuomaan Amerikkaan suomalaisia irtokarkkeja. Älkää naurako, tämän vuoden jälkeen voin olla hyvinkin valmis perustamaan oman pikku-Kalpiksen Glover Parkin Whole Foodsin liepeille.

Amerikkalaisten puolustukseksi on kuitenkin sanottava sen verran, että sen minkä he menettävät karkeissa, he korvaavat jäätelössä. Tästä maasta saa maailman parasta (ja kermaisinta, makeinta, rasvaisinta ja kaikin puolin epäterveellisintä) jäätelöä. Let me introduce you to Ben and Jerry. Sinä, joka et ole vielä koskaan maistanut Ben&Jerry's jäätelöä, shame on you ja kävelepäs pikaisesti lähimpään Valintataloon, Makuuniin tai K-kauppaan ja osta sieltä yksi pint maailman taivaallisinta jäätelöä. Ben&Jerry'sin lisäksi Häagen-Dazs on kuin onkin amerikkalainen yhtiö ja sen jäätelökauppoja löytyy jokaisesta isommasta kaupungista. Myös Häagen-Dazs myy noin puolen litran jäätelöpurkkeja kauppojen kylmäaltaissa ja lievittää kyllä oikein hyvin pahinta makeannälkää. Ehkä kyse onkin perspektiivin muutoksesta, ehkä minusta tulee tämän vuoden jälkeen jäätelöihminen karkkien sijaan... Until then, kaipaan edelleen suomalaisia irtokarkkeja, haaveilen vaniljafudgeista ja valitan sitä, miten täältä ei saa kunnon herkkuja.

Trick or treat?