Exaggerate, much?

Jos amerikkalaiset ovat hyviä jossain, niin liioittelussa. Tässä maassa kaikki on suurempaa, hienompaa, mahtavampaa ja kaikin puolin more awesome kuin missään muualla. Näiden viiden viikon aikana, jotka olen viettänyt täällä, olen oppinut ainakin sen, että liioittelu on myös taito, joka vaatii harjoittelua ja kun sen oikein hallitsee, se ulottuu kaikille elämän osa-alueille (muutamia esimerkkejä seuraa seuraavissa kappaleissa, jaksakaa odottaa vielä hetki). Liioittelu tulee parhaiten esille amerikkalaisten puhetyylissä, ilmeissä, eleissä ja myös siinä, miten vahvasti kaikki tunnetaan oli kyseessä sitten negatiivinen tai positiivinen tunne. Suomalaisen näkökulmasta liioittelu on helppo liittää teennäisyyteen - onko se nyt oikeasti niin hienoa, että näemme taas täällä samassa Starbucksissa niin kuin joka päivä, varsinkin kun keskustelu ulottuu perinteiselle "what can I get you - have a good one!" -tasolle. Mutta pisteitä amerikkalaiselle on annettava kyllä yrittämisestä - joka päivä he jaksavat vetää hymyn kasvoille ja kohdella kanssaihmisiä omalla positiivisella (jonkun mielestä ehkä ylipirteällä) tavallaan.

Liioittelu näkyy tervehdysten lisäksi myös ylenpalttisessa kohteliaisuudessa ja kommentoinnissa. Yllätyn edelleen, kun minulle täysin tuntematon ihminen alkaa juttelemaan kuntosalilla kommentoimalla pinkkejä sukkiani tai kun aamuruuhkassa sidewalkilla joku kehuu uutta mekkoani ja kysyy, että mistä olen sen ostanut. Hetken olen aina hämmästynyt ja sen jälkeen kiitän ja vastaan iloisesti takaisin ja mietin mielessäni, että kyllä tämä kulttuuri on sittenkin ihana, liioittelusta huolimatta. Avoimuus toimii myös toiseen suuntaan: hetken täällä olleena ja positiivisia kommentteja saaneena sitä alkaa helposti kommentoimaan myös toisten ihmisten ulkonäköä (don't get me wrong, AINA positiivisessa hengessä). Ja miettikääpä hetki sitä, mikä loppujen lopuksi piristäisi päivää paremmin kuin ystävällinen hymy ja "I love your bag" -kommentti? Niinpä, pienistä asioista se elämä on kiinni ja suomalaisilla voisi olla hieman opittavaa tässä suhteessa.

Negatiivinen liioittelu on sitten asia erikseen. Eilen illalla saimme ystäväni kanssa todistaa, miten kokonainen kauppa (se oli muuten Whole Foods, joka on näissä piireissä the thing - kauppa, joka myy ainoastaan orgaanista ruokaa) suljettiin sen takia, että kellarikerroksen parkkihallissa joku valopää oli rysäyttänyt autonsa keskelle kurpitsakasaa (jep, Halloween on tulossa). Siinä sitten ihmiset pällistelivät, kun paloautot saapuivat pillit huutaen paikalle, sulkivat koko kaupan ja vetivät alueen ympärille keltaisia nauhoja (joissa oikeasti lukee Crime Scene, do not cross) ja sen jälkeen mitään ei tapahtunut! Kaikki vain seisoskelivat kaupan edessä, osa tiestä oli suljettu ja ihmiset olivat hyvin tohkeissaan (jotkut räpsivät kuvia). Mutta edelleenkin, kukaan ei tehnyt mitään!!! Tässä yhteiskunnassa kaikesta nostetaan iso haloo - kyseessähän voisi olla vaikka kuinka kamala tapaus - mutta loppujen lopuksi tehokkuus tällaisissa asioissa ei ole yksi amerikkalaisten vahvoista puolista. Siinä mielessä amerikkalaiset muistuttavat välillä eteläeurooppalaisia; järkytys ja shokki koetaan vahvasti ja siinä shokissa halutaankin rypeä mahdollisimman pitkään. Otetaan kaikki ilo irti, oli kyseessä sitten surullinen tai iloinen tapahtuma.

Jäyhälle suomalaiselle (joksi minua ei siis voisi missään olosuhteissa kutsua) amerikkalaisten liioittelukulttuuri vaatii sopeutumista ja voi helposti alkaa ärsyttämäänkin, mutta koska allekirjoittanut on ollut luonteeltaan aina hyvin epätyypillinen suomalainen, minun on helppo sujahtaa tähän kulttuuriin. Minusta on mukavaa puhua suoraan, haluan olla ystävällinen ja avoin toisia ihmisiä kohtaan ja mitä sitten, jos se vaatii muutaman ylisanan? Pelkästään englannin kieli on täynnä sanontoja, jotka eivät istu suomalaisen suuhun (I'd love to do that), joten kulttuuri kulkee kielen kanssa käsi kädessä. Täällä kaikki koetaan megasuperhypertunteella ja hyvä niin, eipähän voi ainakaan sanoa, että elämä ei maistuisi miltään. Mikään ei ole pahempaa kuin leading a lukewarm life - elämä ei saa olla kuin haaleaa vettä vaan mieluummin sitten kunnolla kylmää tai kuumaa. Tässäpä teille mietittävää - miten sinä saisit lisää tunnetta elämääsi, jos se tuntuu haalistuneen kädenlämpöiseksi? Aloita pienistä asioista, kehu jonkun uusia silmälaseja tai hienoa hiusmallia. You've got nothing to lose.