Holiday Season

Tämä bloggaaja on viettänyt kiireisiä päiviä sekä töissä että avaten alkavaa juhlakautta (joka jatkuu aina tammikuulle), joten pyydän heti näin alkuun anteeksi radiohiljaisuutta. Elämä muuttuu kovin hektiseksi siinä vaiheessa, kun juhlittavaa on joka kuussa ja siksi ajattelinkin kertoa tänään hieman Halloweenista alkaneesta juhlakaudesta. Amerikkalaiset rakastavat juhlimista perheen kesken ja täällä valtakunnallisia juhlapäiviä riittää jokaiselle kuukaudelle. Syyskuussa oli Labor Day, lokakuussa Columbus Day ja Halloween, ensi viikolla Veteran's Day, marraskuun lopussa Thanksgiving (eli Kiitospäivä) ja joulukuussa tietysti joulu ja uusi vuosi. Joulukoristeet ilmestyivät kauppoihin VÄLITTÖMÄSTI Halloweenin jälkeen ja nyt odotellaan vain jingle bellsien raikumista kauppakeskuksissa... Enpä usko, että odotus tulee olemaan kovinkaan pitkä.

Olin valmistautunut Halloweeniin hyvin ja hyvissä ajoin: ostin intiaanimekon jo syyskuun puolella (enkä varmasti ollut ainoa!) ja tein muutenkin kaiken pitkän kaavan mukaan. Kaiversin elämäni ensimmäisen kurpitsan (niitä pelottavan näköisiä kutsutaan muuten jackolanterneiksi, ihan tiedoksi kaikille), koristelin Halloween-keksejä ja vierailinpa jopa Pumpkin Patchillä, joka on siis kurpitsatila, josta saa ostaa kurpitsoja tai jopa käydä poimimassa niitä itse pelloilta. En myöskään missannut loppuhuipennusta eli karkkikeppostelua (trick or treating) - ei, en mennyt itse kerjäämään hieman liian lyhyessä mekossani DC:n kaduille karkkia - vaan pääsin jakamaan karkkeja noidiksi, harry pottereiksi, keijuiksi ja hirviöiksi pukeutuneille diisiläislapsille. Uskomatonta, miten tällainen twentysomething suomalaistyttö voikin innostua karkkien jakamisesta, vaikka vettä tulikin taivaan täydeltä. Se oli varmasti yksi niistä kokemuksista, joita en tule unohtamaan koskaan, en ole koskaan tuntenut itseäni yhtä amerikkalaiseksi!

Halloween-pöly on tuskin ehtinyt laskeutua, kun joka paikassa hössötetään jo lähestyvästä Kiitospäivästä ja joulusta. Kiitospäivä on Halloweenin lisäksi yksi amerikkalaisimmista juhlista - vietetäänhän sitä pyhiinvaeltajien (pilgrims) ja Amerikkojen alkuasukkaiden eli intiaanien kunniaksi. Joka perheessä syödään samoja ruokia: kalkkunaa, bataattipiirasta, karpalokastiketta ja jälkiruuaksi kurpitsapiirakkaa kermavaahdolla. Thanksgiving tuo perheet yhteen marraskuun viimeisenä torstaina, joka tänä vuonna sattuu 26. päivälle kuluvaa kuuta. Minulle on sanottu, että Kiitospäivän aikaan lentokentät, rautatieasemat ja bussiterminaalit täyttyvät kotiin matkaavista amerikkalaisista ja tärkeintä onkin kokoontua perheen kanssa yhteen kiittämään siitä, mikä tässä elämässä on hyvää (ihana ajatus oikeastaan). Kiitospäivä ei ole myöskään läheskään yhtä kaupallistunut kuin Halloween ja joulu, joten ymmärrän kyllä, miksi se on monen amerikkalaisen lempipyhä.

Siinä missä Thanksgiving ei ole niin kaupallinen, joulu taas ei tunnu täällä mitään muuta olevankaan. Tällä hetkellä kaupat pursuilevat jo joulutavaroita (ihan oikeasti, miettiikö joku jo, että millaisen stockingin ostaisi takanreunalle??) ja hetkenä minä hyvänsä luulisin, että joululaulut alkavat raikaa kaupoissa. Starbucksin tarjontaan ilmestyivät tämän viikon alussa Holiday Specialit eli munatoti- pipari- ja peppermintkahvit, joten minulla on hyvää aikaa testata ne kaikki. Ei siinä mitään, onhan joulu jo ensi kuussa, mutta samalla kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohoaa päivällä kevyesti kymmenen asteen yläpuolelle, joulu tuntuu olevan miljoonien valovuosien päässä... En usko, että joulun tuntua kukaan Suomessa syntynyt onnistuu saamaankaan (ei ainakaan samalla tavalla) tässä kaupungissa, joten siinä mielessä on loppujen lopuksi ihan sama, ovatko kaupat täynnä joulukoristeita vaiko eivät. Rakastan auringonpaistetta ja kirpeitä syysaamuja, mutta joulun vähitellen lähestyessä kaipaan kyllä Suomen pimeyttä, lunta, kynttilöitä ja kuumaa glögilasia. Minulle joulu on niin paljon muuta kuin laulavia joulupukkeja takanreunuksella, iloisesti raikuvia joulurallatuksia valkoisesta joulusta (vaikka sitä lunta ei koskaan näykään...) tai toinen toistaan kimaltavampia joulukuusia, sitten kun siihen vaiheeseen päästään. Rauha maassa ja ihmisten kesken puuttuu amerikkalaisesta joulusta (se löytyy ehkä sitten kiitospäivästä), joten innolla palaan hetkeksi koti-Suomeen viettämään suomalaisittain harrasta joulua ennen kuin palaan toivottamaan uuden vuosikymmenen tervetulleeksi amerikkalaisittain ankarasti juhlien.

Until then, happy holidays everybody!