Little addictions

On se vaan jännää, miten lyhyessäkin ajassa ihminen tottuu pieniin arkipäiväisiin asioihin eikä välttämättä edes ajattele tarvitsevansa niitä, kunnes ne viedään pois. Minulle tällaisia on muun muassa kahvi (onneksi amerikkalaisetkin juovat kahvia ja Starbucksin valikoima on päätähuimaava), purukumi (uskokaa pois, Jenkkiä on kannettu minulle selkä vääränä Suomesta, kiitos vaan kaikille apureille) ja kurkkupastillit, varsinkin nyt, kun tunnun olevan kestoflunssassa, joka alkoi joskus lokakuun puolella... Mynthoneita täältä on turha etsiä, mutta jonkinlaisia cough dropseja täältä kyllä löytyy, ytyä saisi olla vaan enemmän. Suomalaisten addiktioiden lisäksi olen kehittänyt täällä ison kasan uusia ja mietin jo nyt, miten paljon tulenkaan kaipaamaan tiettyjä asioita täältä siinä vaiheessa, kun palaan Suomeen (onneksi lähtö ei ole vielä missään nimessä lähellä). Tiedän kuitenkin jo edellisten vaihtokokemusten perusteella, että ihminen tottuu kaikkeen ja loppujen lopuksi ulkomailla opitut enemmän tai vähemmän turhat tavat unohtuvat melko nopeasti Suomen maankamaralle laskeuduttaessa. Silti, amerikkalaiset ovat tottuneet siihen, että elämän pitää olla mukavaa ja helppoa ja minusta on hyvää vauhtia tulossa tämän filosofian vannoutunut kannattaja.

Ensinnäkin, täällä käsidesipulloja (tai hand sanitizer -pulloja niinkuin niitä täällä kutsutaan) löytyy JOKA paikasta. Tiedän, että tämä tapa on yleistynyt myös Suomessa näinä sikainfluenssa-aikoina, mutta amerikkalaiset ovat olleet vannoutuneita käsidesin käyttäjiä jo pitkään. Mikään ei ole niin tärkeää kuin puhtaat kädet ja koska hand sanitizerin käyttäminen on niin paljon helpompaa kuin vedellä ja saippualla läträäminen, joka kodista (ja yleensä joka huoneesta) löytyy yksi strelisoija. Mikäs siinä, ostin itsekin eilen ensimmäisen CVS:n aloe veraa sisältävän hand sanitizerin, joka lupaa tappaa 99.99% pöpöistä (jos se lupaisi tappaa 100% pöpöistä ja joku sattuisi sairastumaan kaikesta huolimatta, käsidesin valmistajaa odottaisi lakijuttu, jossa sairastunut vaatisi jättikorvauksia - voi kyllä, tämä on lakimiesten luvattu maa).

CVS:n pullo nököttää pöydälläni toisen turhakkeen (tästä ollaan montaa mieltä) eli nenäliinapaketin vieressä. Amerikkalaiset eivät tunne samanlaisia Serla- ja Lambi-nenäliinoja kuin suomalaiset, vaan kaikkialla on tissue boxeja, joista nenäliinan tapaisia ohuita ja pehmeitä papereita vedetään kasakaupalla. Typerää tässä on se, että ensinnäkin tällainen boksi vie tuhottoman paljon tilaa, sitä ei voi ottaa mukaan (totta kai on olemassa myös mukaanotettavia nenäliinapakkauksia) ja liinoja tarvitsee yleensä useamman, joten loppujen lopuksi tulee vaan tuhlattua paljon paperia. Toisaalta tissue boxit ovat nättejä, niitä on aina käden ulottuvilla (eli jokaisessa huoneessa on vähintään yksi sellainen) ja ne muistuttavat minua kaikista niistä lukemattomista elokuvista, joissa joku itkee ja toinen tarjoaa itkevälle tissue-pakettia. Voi mistä me suomalaiset muoviin pakattuine nenäliinoinemme jäämmekään paitsi!

Käsidesi ja aina käden ulottuvilla olevat nenäliinarasiat helpottavat elämää, mutta täällä voi jäädä niin helposti koukkuun myös mitä erilaisimpiin ruokiin (yleensä niihin, jotka eivät ole hyväksi vyötärönseudulle...). Itse jäin koukkuun jo ensimmäisellä Amerikan-matkallani bageleihin. Nykyään Suomestakin saa jo bageleita esim. Arnoldsista, mutta heidän savulohibagelia maistaneena voin sanoa, että se ei vedä vertoja paikallisille toasted whole wheat bageleille, joihin tulee savulohen lisäksi järkyttävän paksu kerros kermaista tuorejuustoa. NAM! Bagelit ovat itärannikon ja etenkin New Yorkin ja DC:n kaltaisten isompien kaupunkien juttu ja täältä niistä saa vaikka minkälaisia variaatioita (mustikkabageleista seesaminsiemenillä päällystettyihin ja kaneli-rusina bageleihin, jotka maistuvat kyllä ihan pullalle...). Väliin laitetaan yleensä tuorejuustoa ja jo pelkästään se riittää. Bagelit ovat siitä hyviä, että niitä voi syödä aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, iltapalaksi... käytännössä siis mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ja ne maistuvat aina yhtä hyvälle!

Tämän mainososuuden jälkeen voisinkin todeta, että muistakaahan siellä syksyisen (talvisen?) harmaassa Suomessa nauttia elämän pienistä iloista ja varautukaa siihen, että jos joskus lähdette ulkomaille, sieltä ei välttämättä löydy kaikkea sitä, mitä kotoa, mutta toisaalta tilalle tulee aina paljon muuta hyvää. Se näissä kulttuurieroissa onkin kiehtovinta! It's safe to say, että minä olen jäänyt ehdottomasti koukkuun vieraisiin kulttuureihin, matkusteluun ja eri kulttuureista tulevien ihmisten tapaamiseen. Voi kun kulttuurierojen tarkastelusta voisikin tehdä päivätyön... A girl can always dream.

Siihen asti, muistakaa pestä kädet, että oink oink -tauti ei tartu!