Happy Thanksgiving!

Piti sitten kuitenkin alkaa kirjoittaa Kiitospäivästä, kun se kerran on tässä maassa yksi vuoden suurimmista ja ehdottomasti tervehenkisimmistä juhlapyhistä (jos itsensä tajuttomuuden rajamaille syömistä voi kovin tervehenkiseksi kutsua...). Kiitospäivää vietetään joka marraskuun viimeinen torstai, joten päivämäärä vaihtelee. Fiksua siinä mielessä, että suurimmalla osalla on myös perjantai vapaata, joten pitkä viikonloppu on todella pitkä. Thanksgiving juontaa juurensa pioneeriajoille, jolloin pyhiinvaeltajat tulivat Euroopasta ja kohtasivat ensimmäiset alkuperäisasukkaat eli intiaanit. Ideana on kiittää siitä, mitä eurooppalaiset pioneerit saivat intiaaneilta ja mitä intiaanit puolestaan saivat heiltä ja syödä vuosisatojen aikana perinneruuaksi muodostunutta kalkkunaa. Kiva ajatus sinänsä, paitsi että todellisuudessa eurooppalaiset jyräsivät intiaanit alleen (joko tappoivat paljain käsin tai sitten tartuttivat intiaaneihin sairauksia, joihin heillä ei ollut vastustuskykyä) ja loppujen lopuksi koko manner länsimaalaistettiin ja lähes kaikki alkuperäisasukkaat ajettiin reservaatteihin ja heiltä evättiin oikeudet tasa-arvoiseen elämään. Mutta kaikki tämä on kai toisarvoista Kiitospäivän juhlinnassa: tärkeintä on viettää päivä perheen ympäröimänä, valmistaa kunnon kalkkunaillallinen ja vihdoin ruuan saapuessa pöytään kiittää kaikesta siitä, mikä elämässä on arvokasta. Sappy? Yes. Sweet? Hell yeah.

Täällä Thanksgivingiin liitetään kolme asiaa: matkustaminen ja järkyttävät ruuhkat, syöminen ja Kiitospäivää seuraava perjantai, joka kulkee nimellä Black Friday ja joka on jokaisen himoshoppaajan unelma (tai painajainen?). Ensinnäkin useimmat amerikkalaiset ovat valmiita käyttämään satoja dollareita siihen, että he pääsevät matkustamaan toiselle puolelle maata muutamaksi päiväksi vain todetakseen, että kyllä se äitin kalkkuna oli tänäkin vuonna kuivaa ja että ne serkut, joita näkee vain kerran vuodessa ovat edelleen yhtä ärsyttäviä. Kiitospäivä on samanlainen perhejuhla kuin joulu, joten tunteet kuumenevat, kun päivää on melkein pakko viettää sukulaisten parissa ja asiaa pahentaa se, että suurin osa haluaa järkätä miljoonan ruokalajin illallisen itse alusta asti (pelkästään kalkkuna vaatii paljon valmistelua). Toisaalta, Kiitospäivä tuo perheet yhteen edes yhtenä päivänä vuodessa ja ideanahan kiittäminen siitä, mikä elämässä on merkityksellistä, on todella kaunis. Toisten mielestä se on todella kornia, mutta kyllä minä ainakin koin tietynlaista yhteenkuuluvuutta eilen illalla ystävieni parissa, kun kerroimme jokainen, mistä olemme kiitollisia juuri tänä vuonna, tässä kuussa tai tänä kyseisenä päivänä.

Samaan tapaan kuin suomalaisille joulu on suurin mässäilyjuhla, Kiitospäivänä lähes kaikki amerikkalaiset syövät samoja ruokia. Kalkkunan lisäksi tähän kuuluu kalkkunan täyte (joka itse asiassa keitetään kalkkunan sisällä mutta nautitaan lisukkeena eli kaivetaan ulos kalkkunasta - who knew?? ai niin ja täytteeseen lisätään muhennettuna kalkkunan sisälmykset, nami... not), perunamuussi, bataattia jossain muodossa (yleensä niihin lisätään sokeria ja vaahtokarkkeja, NAM), jonkinlaista viherpapupataa (tai vastaavasti makaroonilaatikkoa), karpalokastiketta ja lisäksi kalkkunan rasvasta tehtyä kastiketta itse kalkkunalle. Jälkiruoaksi syödään yleensä piirakkaa, oli se sitten tehty kurpitsasta, bataateista tai pekaanipähkinöistä. Tällaisen ruokamäärän jälkeen ollaan totta kai ähkyssä, mutta se Thanksgivingin idea onkin! Ja pari päivää syödään tähteitä, jonka jälkeen ollaan iloisia siitä, että Kiitospäivä on vain kerran vuodessa. Eikö kuulostakin aivan suomalaiselta joululta? Paitsi että amerikkalaiset toistavat saman rituaalin kaksi kertaa vuodessa ja vielä aivan lähekkäin toisiaan - jouluhan on jo reilun kolmen viikon päästä! Mutta silti, on se syöminen vain niin mukavaa...

Kiitospäivän jälkeinen perjantai on nimetty Black Fridayksi ja se on vuoden kiihkein shoppailu- ja alennuspäivä. Yhden päivän ajan kaupat avaavat ovensa neljän aikaan aamuyöllä (osa pitää ovensa auki vuorokauden ympäri) ja päästävät ulkona jonottavat ihmiset etsimään kukin sen parhaan tarjouksessa olevan television, tietokoneen, kännykän yms yms. Kyllä, luit oikein. Uutisissa näytettiin eilen illalla, miten ihmiset jonottivat yhdentoista aikaan Kiitospäivän illalla vesisateessa kauppojen ulkopuolella vain saadakseen sen jättisuuren television, joka on huippualennuksessa yhden päivän. Amerikkalaiset ottavat shoppailun tosissaan ja koska tavaraa on vain rajoitettu määrä ja parhaat tarjoukset ovat aikaisin aamulla, fiksuimmat (vai hulluimmat?) ovat jonossa jo reilusti ennen kauppojen aukeamista. Valitettavasti tämä kansa on niin kiihkeää mitä shoppailuun tulee, että lähes joka vuosi joku tallautuu kuoliaaksi jossain päin tätä maata Black Fridayn hulinassa (I'm not kidding!) ja usein kauppoihin joudutaan kutsumaan poliisit, koska tappelevat miehet ja naiset käyvät nyrkkitappeluun viimeisen vaatekappalelelun takia. Enough said, tässä maassa ollaan melkoisia materialisteja...

Hassua tässä kaikessa on se, että siinä missä Kiitospäivän ideana on kiittää rakkaista ympärillä, terveydestä, työpaikasta ja rauhasta maan päällä, Black Friday saa tavaran perään olevat amerikkalaiset sekaisin ja kaikki, mistä edellisenä iltana puhutiin, talloutuu parhaiden tarjousten ja kulutusmanian jalkoihin. Silti, Kiitospäivä on niin periamerikkalainen juhla, että näin suomalaisen näkökulmasta se oli yksi tärkeimmistä koettavien asioiden listalla. Kalkkunasta televisiosta seurattuun New Yorkin Kiitospäiväparaatiin saakka se on ollut kaikkea sitä, mitä odotinkin sen olevan ja paljon muuta. Ja muistakaa tekin siellä Suomessa kiittää näin joulun lähestyessä kaikesta siitä, mikä teidän elämässä on kiitoksen arvoista. Ehkä suomalaisillakin olisi jotain opittavaa amerikkalaisista.

By the way, koska olen saanut jonkun verran palautetta amerikkalaisilta kavereiltani siitä, että he haluaisivat myös lukea blogiani, tämä maailmanmatkaaja saattaa vaihtaa kielen englanniksi ensi postauksesta lähtien. Stay tuned, katsotaan, miten käy.